Tästä se lähtee

 

Voiko kirjoittaminen rikastuttaa pelihetkiä? Montako peliä ehtii kokemaan vuoden aikana?

 

Osittain Lahden kaupunginkirjaston julkaiseman pelidiplomin innoittamana, riittoisan backlogin (siitä lisää myöhemmin) ja kirjoitusharjoituksen kautta lähdin miettimään, mitä jos kirjoittaisin tänne yksittäisiä twiittejä pidemmän tekstin diplomia varten pelaamastani pelistä. Vaikka kirjaston diplomilistan pelejä on rajallinen määrä ja jokaisesta kategoriasta saa valita vain kaksi peliä, tulen todennäköisesti erikseen valitsemien diplomipelien lisäksi pelaamaan ja kirjoittamaan muistakin jo ihan variaatiota ajatellen. Paw Patrolissa on todennäköisesti naurettavan helpot saavutukset, mutta samasta kategoriasta vaikkapa Rayman Legends voi tuoda vanhemmalle pelaajalle enemmän mielekkyyttä.

Kauniina tausta-ajatuksena on sekin, että kirjoittamisen kautta voisi pelaamisesta saada enemmän irti. Vaikka osa peleistä tulisikin nakutettua kuuloke toisessa korvassa ja podcasteja seuratessa, voisi niissä silti kiinnittää huomiota pelattavuuteen. Vahvasti tarinankerronnallisten pelien kanssa se ei ehkä toimi, mutta kevyempien, aivot narikkaan -tyyppisten tai vähemmän pelimaailmaa ja hahmojen suhteita painottavien pelien kanssa kyllä. 

Olisi eri asia kulkea noiturina yksityiskohdilta rikkaassa maailmassa, kuin pitää Sim elossa ja jonkinnäköisessä varallisuudessa kiinni. Toki kaikki nämä asiat ovat subjektiivisia.  Kun ohjaimen laskisi kädestä tai sulkisi Steamin peli-ikkunan, olisi aika siirtyä näppiksen ääreen ja alkaa muotoilemaan heränneitä ajatuksia. 

 Pelidiplomin suorittamisaikaa on vuoden 2021 loppuun, joten toivon myös oman luovuuteni puolesta rustaavani näitä pelijuttuja myös vuoden vaihteeseen asti. Saa nähdä kuinka käy.