Backlog
1. kasauma, ruuhka
PlayStationin
hiljattain julkaiseman PlayAtHome -kampanjan myötä lunastin muutaman indiepelin
ja VR-nimekkeen kokoelmaani. Pelien lisäämisen jälkeen kävin kirjaamassa
poimimani tuotteet myös Backloggeryyn, jonne olen yrittänyt lisäillä kaikki
pelaamislistalla olevat pelit. Tällä hetkellä statistiikka näyttääkin hulppeat
133 peliä, joten työsarkaa riittää. Eipä sillä, että olisi kiire vielä
nykyiselle konsolisukupolvellekaan. Oma sotaratsuni palvelee vielä pitkään.
Maailmalla sattuneesta syystä PS5:n kyselijöille on muutenkin myydä eioota ja olen myös kuullut, että ensimmäiseksi uuden raudan ostajat aikovat ekslusiiveja ja systemsellereitä odotellessaan hoitaa backloginsa pois vaikkakin sitten tiukemmalla ruudunpäivityksellä ja nopeammilla lataustauoilla. Vaikka suurin osa ylös kirjaamistani peleistä on PS4-pelejä, on listalla myös reippasti pelattavaa Vitalle, kourallinen VR-pelejä (jotka odottavat vuoroaan, kunnes saan lasit) ja pari PS3-peliä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kesken. Kaiken lisäksi joukkoon mahtuu PlayStation Now -palvelun serviisiin kuuluvia pelejä, joten on punnittava miten aikansa ja rahansa kaiken kanssa käyttää.
Viime aikoina aikaani on vaatinut eniten pleikkakolmosella aikanaan kesken jäänyt Metal Gear Solid V: The Phantom Pain, joka on tällä rupeamalla vienyt hiippailemaan tunneiksi kerrallaan. Nelosen mukavampi pädi, parempi suorituskyky, pelin silotellumpi ulkonäkö ja ehkä entistä suurempi arvostus pelien tarinankerrontaa kohtaan ovat tehneet pelikokemuksesta nautinnollisempaa. Pelitunteja lienee jossakin 160 tunnin paikkeilla, ja nyt on ilmeisesti molemmat chapterit läpäisty. Myönnän auliisti käyttäneeni aikaa tarinan ohella myös sivutehtävien tekemiseen, resurssien keräilyyn, eri tukikohdan osastojen päivittämiseen ja ihan vain Afganistanissa ja Afrikassa pyörimiseen. Jätin parina iltana TPP:n hieman taka-alalle ja palasin pelin prologina toimivaan Ground Zeroesiin muutaman sivutehtävän muodossa. Kuuban kaakkoispäädyssä sijaitseva vankileiri Camp Omega on nyökkäys Guantanamon vastaavaan, ja on omassa rajallisessa tilassaan silti hämmentävän laaja.
Metal Gear Solidin jälkeen haluaisin pelata jotakin pienempään maailmaan sijoittuvaa tarinapohjaista peliä, ja olenkin pyöritellyt mielessäni Ghost Recon Breakpointia. Kirjastosta varattu peli menee toisaalta rajallisen laina-aikansa puolesta prioriteettilistan kärkeen. Mitään platinaurakkaa siitä tuskin tulee, kuten ei Phantom Painistakaan (vastakarvaan hinkkaa periaatteessa vain verkkopeli). MGS:n jälkeen olen kaavaillut Bioshock-trilogiaa. Rapturen ja Columbian kaupunkeihin sijoittuvat roolipelimäiset räiskinnät houkuttelevat ennen kaikkea esteettisyydellään, etiikallaan ja toisaalta suoraviivaisuudellaan.
Poikkeusoloja elettäessä on helppo sanoa, ettei ole mitään tekemistä. Backloggerya ja hyllyä vilkaisemella palaa takaisin karuun todellisuuteen.
Kommentit
Lähetä kommentti